Keegan kuului englantilaisen jalkapallon tunnetuimpiin nimiin. Hänen ammattilaisuransa kesti 16 vuotta, ja siihen sisältyivät muun muassa kolme Englannin pääsarjamestaruutta sekä Euroopan cupin voitto Liverpoolissa. Hamburger SV:n riveissä hän voitti Bundesliigan, ja henkilökohtaisen uransa huipulla hän sai Ballon d'Orin vuosina 1978 ja 1979.
Kaksi tehokasta kautta Newcastlessa
Southamptonista Newcastleen vuonna 1982 siirtynyt Keegan teki heti vaikutuksen. Hän ratkaisi debyyttinsä Queens Park Rangersia vastaan 1–0-maalilla ja viimeisteli kahden kautensa aikana 49 osumaa 85 kilpailullisessa ottelussa. Seura valitsi hänet vuoden pelaajakseen kummallakin kaudella.
Pelaajajakso päättyi kauteen 1983–84, jolloin Newcastle sijoittui toiseksi korkeimmalla sarjatasolla kolmanneksi ja nousi pääsarjaan. Keegan päätti kilpailullisen uransa Brighton & Hove Albionia vastaan pelatun ottelun jälkeen.
Valmentajana vaikeuksista Valioliigaan
Keegan palasi Newcastleen valmentajaksi kahdeksan vuotta myöhemmin ensimmäisessä valmennustehtävässään. Kaudella 1991–92 joukkue oli vaarassa pudota Englannin kolmannelle sarjatasolle, mutta säilytti paikkansa. David Kellyn myöhäinen voittomaali Portsmouthia vastaan muodostui ratkaisevaksi hetkeksi.
Ensimmäisellä täydellä valmentajakaudellaan Keegan johdatti Newcastlen sarjavoittoon ja vastaperustettuun Valioliigaan. Joukkue keräsi kaudella 1992–93 yhteensä 96 pistettä ja teki 46 ottelussa 92 maalia. Menestykseen kuuluivat myös 11 peräkkäistä voittoa kauden alussa sekä kesken kauden hankitun Andy Colen 12 maalia yhtä monessa ottelussa.
